Untitled

Suomen Alzheimer-tutkimusseuran kokoama asiantuntijatyöryhmä: Jaana Suhonen, Kari Alhainen, Ulla Eloniemi-Sulkava, Pirjo Juhela, Kati Juva, Minna Löppönen, Markku Makkonen, Matti Mäkelä, Tuula Pirttilä, Kaisu Pitkälä, Anne Remes, Raimo Sulkava, Petteri Viramo, Timo Erkinjuntti Hyvät hoitokäytännöt etenevienmuistisairauksien kaikissa vaiheissa K Väestön ikääntymisen myötä ilmaantuvat sairaudet lisäävät tulevina vuosikymmeninä sosiaali- ja Väestötutkimusten mukaan Suomessa arvioi- daan olevan 85 000 keskivaikeasti tai vaikeastidementoitunutta ja 35 000 lievästi dementoitu- nutta henkilöä (1). Dementian esiintyvyys on ollut K Kustannuksiltaan merkittävin sairausryhmä on 65–69-vuotiaiden keskuudessa eri tutkimusten mu- dementiaan johtavat muistisairaudet. Etenevien muisti- kaan 0,8–1,5 % ja lisääntynyt yli 85-vuotiaiden joukos- sairauksien huomattavat taloudelliset kustannukset sa 35 %:iin (2,3,4). Vuosittain yli 13 000 suomalaista johtuvat potilaiden suuresta määrästä ja dementian sairastuu johonkin dementoivaan sairauteen (1). Vuo- loppuvaiheen laitoshoidosta. Muistipotilaat tarvitsevat den 2005 lopussa runsaat 25 400 henkilöä sai perus- myös paljon räätälöityjä terveys- ja sosiaalipalveluita. korvausta Alzheimer-lääkkeistä (5). Tämä viittaa sii- K Pienikin hoitokäytännön muutos voi vähentää hen, että suuri osa Alzheimerin tautia sairastavista ei merkittävästi hoidon kustannuksia ja parantaa ole läpikäynyt riittäviä diagnostisia tutkimuksia, jotka liittyvät muistisairauteen. Erityisesti vanhimmissa ikä- K Tehtävien keskittäminen osaaville muistiyksiköille ryhmissä diagnostiikka jää puutteelliseksi (6).
vähentää resurssien tarvetta muissa terveyden- ja Suomessa muistisairauksien hoitoon kuluu 6 % kai- kista terveys- ja sosiaalimenoista, jotka vuonna 2004 K Hoidon onnistumisen edellytys on saumaton, olivat 51,8 miljardia euroa. Yhden dementiapotilaan yksilöllinen muistipotilaan hoitoketju, joka välittömien kustannusten on arvioitu vuosittain olevan mahdollistaa suunnitelmallisen seurannan ja oikea- noin 24 000 euroa Suomessa, ja kokonaiskustannuk- aikaisten, sairastuneen ja läheisen selviytymistä set dementian hoidosta nousevat valtakunnallisesti yli tukevien toimenpiteiden toteutumisen.
3 miljardiin euroon vuodessa. Valtaosa (85 %) kustan- Muistikoordinaattori mahdollistaa hoitoketjun nuksista liittyy laitoshoitoon, ja vain noin 1 % kustan- nuksista aiheutuu diagnoosin selvittämisestä (2). Hoi- K Suomen Alzheimer-tutkimusseura kutsui koolle tokäytännöt vaikuttavat huomattavasti kustannuksiin.
suomalaisia asiantuntijoita laatimaan suositusta Jos 5 % nykyisin laitoshoidossa olevista muistipotilais- muistipotilaiden hyvän hoidon tärkeimmistä sisällöistä, ta voitaisiin hoitaa avohoidossa, olisi laskennallinen joiden toteutuminen tulee varmistaa alueellisten säästö 66 miljoonaa euroa vuodessa (2). Avohoidon op- hoitoketjujen avulla. Suositus on tarkoitettu kaikille timoinnilla voitaisiin vähentää laitospaikkoja, mutta muistisairaiden kanssa työskenteleville ja suomalaisille miten saavuttaa tarvittava osaaminen muistipotilaan K Suosituksessa kuvataan muistipotilaan hoitopolku Diagnostiikkaa on tehostettu Suomessa viime vuosi- etenevänä prosessina taudin tunnistamisesta taudin na ja muistipoliklinikoita perustettu (8). Palveluketjut vaikeaan vaiheeseen. Suositus muodostuu keskeisistä, kuitenkin katkeavat helposti. Tuki muistipotilaille ja hyvää hoitoa kuvaavista väittämistä, joista syntyy heidän perheilleen keskeytyy usein diagnostisten tut- kimusten ja lääkkeen aloitusvaiheen jälkeen (9,10).
Kuntien palvelujärjestelmät ovat usein joustamatto- mia, monimutkaisia ja ammattilaiset vaikeasti saavutet-tavissa, varsinkin kriisitilanteissa (11). Perheet kokevat usein ongelmalliseksi ammattilaisten vaihtuvuuden ja asiantuntemuksen puutteen (12). He kokevat myös, ettäheidän tarpeensa ja toiveensa otetaan heikosti huomi-oon (10). Muistipotilaan kotihoitoa tukevat ja vaikutta- viksi osoitetut hoito-, kuntoutus- ja tukimuodot ovat Väite 1. Muistisairauksien kehittymiseen voidaan edelleen maassamme puutteellisesti toteutettuja (12).
vaikuttaa. Muistisairauksien vaaratekijät tulee tunnistaa Laitoshoito on niukasti resurssoitu Suomessa, ja kun- ja hoitaa. Muistisairauksien vaaratekijöiden hoito kuuluu toutuksen mahdollisuudet laitoksissa ovat vähäiset (13).
Muistipotilaiden ja heidän perheidensä hyvinvointia voidaan tukea ja kotona asumista jatkaa aiempaa pidem- Laajoissa väestötutkimuksissa on tunnistettu useita pään lääkkeettömin ja lääkehoidon keinoin. Hyvä, asian- muistisairauksien vaara- ja suojatekijöitä. Keskeisiin tunteva hoito, joka on räätälöity potilaiden ja heidän per- vaara- ja suojatekijöihin liittyy tärkeä primaari- ja sekun- heidensä tarpeiden mukaan, kannattaa, ja se palkitsee daariehkäisyn mahdollisuus. Alzheimerin taudin (AT) sekä hoidettavan että ammattilaisen. Hoidon onnistumi- vaaratekijöitä, joihin emme voi vaikuttaa, ovat korkea sen edellytys on rakenteeltaan selkeä ja saumaton muis- ikä, sairauden esiintyminen lähisuvussa, ApoE e4 -allee- tipotilaan hoitoketju, joka mahdollistaa sairastuneen ja lin kantajuus ja harvinaiset geenivirheet.
hänen omaisensa selviytymistä tukevien toimenpiteiden Muistisairauksien tyypilliset vaaratekijät ovat paljolti toteutumisen. Toimivassa hoitoketjussa on nimetty samoja kuin valtimotaudeissa (14,15). Varmoja AT:n ris- muistipotilaiden ja omaisten tietämä yhteistyötaho, joka kiä lisääviä tekijöitä ovat oireelliset ja oireettomat aivo- ottaa kokonaisvastuun hoidon jatkuvuudesta.
verenkiertosairauksien merkit kuten TIA, aivohalvaus, Suomen Alzheimer-tutkimusseura kutsui koolle suo- hiljaiset aivoinfarktit, laajat yhteen sulautuvat valkean malaisia asiantuntijoita laatimaan suositusta muistipoti- aivoaineen muutokset aivokuvauksessa sekä korkea ve- laiden hyvän hoidon tärkeimmistä sisällöistä, joiden to- renpaine, korkea kolesteroli ja ylipaino. Vaaraa lisäävät teutuminen tulee varmistaa alueellisten hoitoketjujen myös glukoosiaineenvaihdunnan häiriöt, virheellinen avulla. Tässä suosituksessa kuvataan muistipotilaan hoi- ruokavalio ja eräät sydänsairaudet.
topolku etenevänä prosessina taudin tunnistamisesta Vaikka ikääntyvien toimintakyky näyttää kohortti ko- taudin vaikeaan vaiheeseen. Suositus muodostuu väittä- hortilta paranevan, ovat keski-iässä yleistyvä diabetes ja mistä, joista rakentuu muistipotilaan katkeamaton hoi- lihavuus mahdollinen vaaratekijä dementian ilmaantu- vuuden lisääntymiselle nykyisten keski-ikäisten kohort-tien tullessa etenevien muistisairauksien riski-ikään.
Muistisairauksien ehkäisy on keski-iän valtimotauti- riskitekijöiden hyvää hoitoa (16). On myös olemassa vii-tettä siitä, että systolisen verenpaineen hyvä hoito vielä varhaisessa vanhuusiässä (< 80 vuotta) vähentää de-mentian ilmaantuvuuden riskiä (17).
h Muistipoliklinikalla tarkoitetaan muisti- Väestöpohjaisten seurantatutkimusten mukaan aktii- vinen liikunta suojaa kognitiiviselta heikkenemiseltä perehtynyttä moniammatillista terveyden- (18). Myös korkea koulutus ja henkinen aktiivisuus suo- jaavat kognition heikkenemiseltä. Kognitiivinen harjoit- h Muistihoitajalla tarkoitetaan etenevien muisti- telu parantaa henkisiä toimintoja osa-alueilla, joilla har- sairauksien hoitoon perehtynyttä terveyden- joittelua on tehty. Harjoittelun vaikutus ei kuitenkaan huollon henkilöä. Muistihoitaja toimii lääkärin siirry yhdeltä kognitiivisen toiminnan alueelta toiselle, työparina muistisairauksien tunnistamisessa, mutta harjoittelun vaikutus säilyy jopa viisi vuotta har- taudinmäärityksessä, hoidossa, ohjannassa ja joittelusta (19,20,21). Myös sosiaalisesti aktivoivalla ja vertaistukeen perustuvalla ryhmätoiminnalla voidaan h Muistikoordinaattorilla tarkoitetaan etenevien parantaa ikääntyneiden kognitiota (22).
Yleinen henkinen, liikunnallinen ja sosiaalinen aktii- terveydenhuollon tai sosiaalialan ammatti- visuus, eli monialaisesti kuntouttava elämäntapa ja ter- henkilöä, jonka vastuulla on muistipotilaan veellinen ruokavalio, auttavat muistisairauksien riskin hoidon koordinointi, ongelmien ennakointi ja minimoinnissa. Aivoterveydestä huolehtimisen tulisi al- ratkaiseminen yhdessä perheen kanssa kotona kaa viimeistään keski-iässä. Tässä työ- ja avoterveyden-huollolla on keskeinen tehtävä, kuten myös yleisellä va- listuksella ja potilasjärjestöjen aktiivisuudella. Muisti- sairauksien vaaratekijöiden tunnistaminen ja hoitokuuluvat kaikille.
Muistioire tulee tunnistaa mahdollisimman varhain epäselväksi, potilasta seurataan, kunnes diagnoosi var-mentuu. Väite 2. Muistioire, dementia ja niihin liittyvät hälytysmerkit tulee tunnistaa. Muistioireen havaitsemisen Muistipotilaan diagnostiikka ja hoidon organisointi tulee johtaa Käypä hoito -suosituksen mukaisiin kannattaa keskittää muistipoliklinikalle Oireileva muistisairaus on syytä tunnistaa jo varhaisessa Väite 4. Muistisairauden diagnostiikka ja hoidon vaiheessa (taulukko 1). Potilaalle ja hänen omaisilleen organisointi tulee järjestää lähipalveluna keskitetysti kerrotaan, millä tavoin muistioireen selvittelyt tulevat ta- asiaan perehtyneellä, moniammatillisella muisti- pahtumaan. Muistioireiden havaitsemisen tulee johtaa poliklinikalla. Ongelmatilanteissa perusterveydenhuollon Alzheimerin taudin diagnostiikkaa ja lääkehoitoa koske- muistipoliklinikka voi konsultoida muistisairauksiin van Käypä hoito -suosituksen mukaisiin jatkoselvittelyi- perehtynyttä erikoislääkäriä esimerkiksi erikois- hin (23). Muistioire ei ole diagnoosi eikä oikeuta poti- sairaanhoidon muistipoliklinikalta. Alueellisissa hoito- laan leimaamiseen; oireelle voi olla muitakin syitä kuin ketjuissa sovitaan työn- ja vastuunjaosta muistipotilaan etenevä muistisairaus. Pelkän muistioireen perusteella perus- ja jatkoselvitysten sekä jatkohoidon osalta.
ei voida arvioida muistihäiriön ennustetta. Tutkimus- Hyvän hoidon toteutumisen perusedellytys on jatku- näyttö väestöön kohdistetuista muistisairauksien seu- vuus. Potilaan ja hänen läheisensä tulee olla tietoinen, lontatutkimusten hyödyistä on vielä ristiriitaista (24,25).
mikä on hoidosta vastaava taho ja kehen otetaan yhteyttä Asiantuntijatyöryhmä ei toistaiseksi suosittele muistioi- ongelmien ilmaantuessa. Alueellisissa hoitosuosituksis- reiden yleistä väestötasoista seulontaa. Kohdennettuja sa sovitaan perus- ja jatkoselvityksiä sekä jatkohoitoa muistiseulontoja voi suunnata muistisairauksien riskis- koskevasta työn- ja vastuunjaosta. Tämä tulee myös kirja- sä oleviin potilasryhmiin kuten esimerkiksi kotisairaan- ta alueelliseen muistipotilaan hoitoketjuun. Hoitoketjun hoidon potilaisiin. Avohoitolääkäri tekee muistioireen eri toimijoiden välisellä sujuvalla tiedonkululla voidaan perusselvitykset, ja jatkoselvittelyt tapahtuvat muistipoli-klinikalla.
Kuinka päästään diagnoosiin ja mitä sen jälkeen? Väite 3. Muistioireiden syy tulee selvittää Käypä hoito Potilas tai omaiset ilmaisevat huolensa potilaan lähimuistista, vaikka Alzheimerin taudin diagnostiikkaa ja lääkehoitoa koske- sosiaalinen toimintakyky olisikin säilynyt vassa Käypä hoito -suosituksessa todetaan, että potilaan Muistioire haittaa töitä tai arkiaskareita ilmaisemien muistioireiden syy tulee selvittää (23). Klii- Sovittujen tapaamisten unohtelu, epätarkoituksenmukainen ninen haastattelu ja tutkimus ovat diagnostiikan kulma- terveyspalvelujen käyttö, vaikeus noudattaa hoito-ohjeita kiviä. Muistisairaudet ovat oirekuvaltaan moniulotteisia Vaikeus löytää sanoja tai epäasianmukaiset sanat sairauksia, ja perusselvitysten yhteydessä tulee kartoittaa Päättely- ja ongelmanratkaisukyvyn heikentyminen sairauksiin liittyvät muutokset henkisessä suoritusky- Käsitteellisen ajattelun heikkeneminen, esim. taloudellisten asioiden vyssä, psyykkisessä tilassa, käyttäytymisessä sekä arki- selviytymisessä käyttäen hyväksi havaittuja arviointias- Esineiden katoaminen ja niiden käyttötavan ja -tarkoituksenymmärtämisen vaikeutuminen teikkoja (taulukko 2) (23). Kognitiivisen toimintakyvyn Mielialamuutokset, ahdistuneisuus ja apaattisuus yhdessä lähimuistin arvioinnissa perinteinen MMSE-tutkimus ei ole riittä- vän herkkä tunnistamaan sairauksien varhaisvaiheen Persoonallisuuden muuttuminen, sekavuus, epäluuloisuus tai pelokkuus muutoksia. Ensivaiheen arviointimenetelmäksi soveltuu Aloitekyvyn heikkeneminen ja vetäytyminen voivat edeltää muistioiretta paremmin kognitiivinen tehtäväsarja CERAD, jonka voitehdä esimerkiksi koulutettu muistihoitaja (26). CE-RAD:in eri tehtävien suomalaiset normiarvot on äsket- täin julkaistu Suomen Lääkärilehdessä (27). Laboratorio-tutkimuksilla selvitetään sekä etiologisia että tilaa pa- Kansalliset muistitutkimuksen välineet muistipoliklinikalla (23).
hentavia tekijöitä. Aivojen kuvantaminen tulee tehdäkaikille, joilla epäillään etenevää muistisairautta (23).
Perustutkimusten avulla pystytään toteamaan yleisim- Arkitoimet: Päivittäistä toimintakykyä mittaavat testit: esim. ADL, IADL, mät hoidettavissa olevat ja sekundaariset muistihäiriöi- den syyt sekä löytämään ne potilaat, jotka edellyttävät erikoistutkimuksia (taulukko 3). Etenevien muistioirei- den taustalla on yleensä laaja-alainen muistin ja tiedon- Depressiotestit: esim. BASDEC, BECK, GDS, CornellKliininen tutkimus käsittelyn heikentymistä (dementiaa) aiheuttava etenevä muistisairaus. Jos haittaavien muistioireiden syy jää ehkäistä hoitoketjun katkeaminen sen solmukohdissa.
huollon muistipoliklinikalla tai vastaavan palvelutuotta- Kuviossa 1 on esitetty muistipotilaan hoitoketju Alzhei- Suomessa tehdyn tutkimuksen mukaan muistipolikli- Julkisessa terveydenhuollossa muistipotilaan selvityk- nikan palvelut voidaan järjestää paikallisesti, mikäli vä- set on tehty pääasiassa neurologian tai geriatrian polikli- estöpohja on vähintään 20 000 (8). Toimiva paikallinen nikoilla erikoissairaanhoidossa. Tutkimukset voidaan muistipoliklinikka vaatii riittävää henkilöstö-, tutkimus- kuitenkin myös järjestää perusterveydenhuollossa, jos ja tilaresurssointia. Muistipoliklinikan työryhmään kuu- sieltä löytyy tarvittava osaaminen (8). Asiantuntijatyö- luu ainakin muistipotilaan tutkimukseen ja hoitoon pe- ryhmän suosituksena on se, että muistipotilaan perus- rehtynyt lääkäri, muistihoitaja ja muistikoordinaattori selvitykset tehdään terveyskeskuksessa, ja diagnostiset sekä sosiaalityöntekijä. Muistipoliklinikan ja siellä toi- jatkoselvitykset järjestetään lähipalveluna keskitetysti mivan moniammatillisen työryhmän tehtäviä on koottu asiaan perehtyneellä, moniammatillisella terveyden- taulukkoon 4. Ammatillista tietotaidon kehittymistä Muistipotilaan erityistutkimuksia erikoissairaanhoidossa.
Laajan neuropsykologisen tutkimuksen aiheita Selkäydinnesteen merkkiainetutkimus (Ab42, tau) tutkimukset (verisuonitutkimus, SPECT, PET) Harhaluuloisuus ja paranoia ja mahdollinen AT Epätyypilliset piirteet taudinkuvassaOngelmalliset oikeustoimikelpoisuudenja ajokyvyn arviot AT = Alzheimerin tauti, NPH = normaalipaineinen hydrokefalia, Ab42 = amyloidi-beeta 42.
Muistipotilaan hoitoketjun erivaiheet. Esimerkkinä Alzheimerin tauti.
Yksilöllinen hoito- ja kuntoutussuunnitelma • Valtimotaudin riskitekijöiden hyvä hoito• Liikunta Yksilöllinen hoito- ja kuntoutussuunnitelma Yksilöllinen hoito- ja kuntoutussuunnitelma • Säännöllinen tarkistus ja seuranta, 6–12 kk Yksilöllinen hoito- ja kuntoutussuunnitelma • Oheissairauksien hoito• Yksilöllisesti räätälöidyt palvelut • Sosiaalietuuksien päivitys• Edunvalvonta• Hoitotahto • Ohjaus ja neuvonta• Omaisten kuuleminen ja tuki vahvistaisi muistisairauksien erityispätevyyteen johtava hoidossa ovat paikallistuntemus, perhenäkökulma ja ko- konaisvaltainen hoito-ote (29). Paikallinen muistipolikli- Arvioidaan, että tarvitaan yksi muistikoordinaattori nikka toimii konsultaatiokeskuksena alueen omalääkäreil- 10 000 asukkaan väestöpohjassa, jossa yli 65-vuotiaita le, hoitohenkilökunnalle, omaishoitajille ja dementiahoi- on noin 15 % (28). Muistikoordinaattorin vastuulla ole- toyksiköille. Perusterveydenhuollossa vanhustyön osaa- van optimaalisen potilasryhmän koko on kerrallaan mista on ennestään erityisesti kotihoidon, vuodeosastojen noin 50–60 perhettä. Pienillä paikkakunnilla muisti- ja vanhainkotien lääkäreillä. Heidän erityisosaamistaan koordinaattorin ja muistihoitajan tehtävät (taulukko 4) tulee hyödyntää muistipotilaiden hoidon kehittämisessä voivat kuulua samalle henkilölle. Työryhmän jäsenillä yhdessä paikallisen muistipoliklinikan kanssa.
tulee olla asianmukainen koulutus ja kokemus muisti- Muistisairauksien diagnostiset erityisongelmat ja poti- potilaan tutkimuksesta ja hoidosta. Lääkärin tulee tun- laiden vaikeiden käytösoireiden hoito kannattaa kuiten- tea tärkeimpien muistisairauksien sairaudenkuva, osata kin keskittää erikoissairaanhoidon muistipoliklinikalle, tulkita muistipotilaan selvittelyssä käytettyjen arviointi- jolla on riittävän suuri väestöpohja. Konsultaation tarve menetelmien tulokset ja suunnitella tarvittavat jatkotoi- riippuu kliinisestä diagnostisesta ja hoidollisesta tarpees- menpiteet. Muistipoliklinikan käytettävissä tulee olla ta, eikä sen saatavuutta tule rajoittaa ikäperustein. Taulu- Alzheimerin taudin diagnostiikkaa ja lääkehoitoa koske- kossa 5 on eritelty tilanteita, joissa tavallisesti tarvitaan van Käypä hoito -suosituksen mukaiset diagnostiset sel- muistisairauksiin perehtyneen neurologin, geriatrin, psy- vitysmahdollisuudet (taulukko 2) (23).
kiatrin tai vanhuspsykiatrin konsultaatiota. Erikoissai- Riippumatta siitä, missä terveydenhuollon yksikössä raanhoidon tai muun erityistason muistipoliklinikan teh- diagnostiikka ja varhainen hoito- ja kuntoutussuunni- tävänä on diagnostiikan ja konsultaatioiden lisäksi toimia telma on tehty, tulee tiedon kulku varmistaa jatkohoi- jatkuvaa koulutusta ja ohjausta järjestävänä tahona alu- don osalta potilaan siirtyessä yksiköstä toiseen. Muisti- eellisille perusterveydenhuollon muistipoliklinikoille.
koordinaattori varmistaa, että yksilöllinen hoito- ja pal- Erikoissairaanhoidon käyttämiä muistipotilaan erityistut- velusuunnitelma konkretisoituu potilaalle ja hänen per- heelleen paikallistasolla. Alueellisen terveyden- ja so- Muistipotilaan hoitoketjuprosessin toimintaa tulee ar- siaalihuollon tulee järjestää muistipotilaan jatkohoito ja vioida säännöllisesti. Palveluketjun toimivuutta voidaan säännöllinen seuranta (6–12 kuukauden välein), mielui- mitata muun muassa toimintavarmuuden ja palveluky- ten paikallisella muistipoliklinikalla, joko omana toi- vyn mittareilla, tuotetun lääke- ja hoitotieteellisen palve- mintana tai muulla tavoin. Jos tämä ei ole mahdollista, lun laadun ja vaikuttavuuden mittareilla sekä erityisesti tulisi muistipoliklinikan huolehtia ainakin haasteellis- potilaan ja omaisen kokeman laadun reaaliaikaisilla ten dementiapotilaiden jatkohoidosta.
palvelumittareilla, kuten asiakaspalautteilla ja asiakastyy- Oman terveyskeskuksen vahvuuksia muistipotilaan Paikallisen muistipoliklinikan ja sen työryhmän tehtävät.
Muistioireisten potilaiden diagnostinen selvittely Yksilöllisten hoito-, kuntoutus- ja palvelusuunnitelmien tekoMuistipotilaiden hoidon säännöllinen seurantaOmaisten tukeminenKäytösoireiden ennakointi, tunnistaminen ja hoitoKonsultaatiokeskuksena toimiminen alueen potilaille, omaisille sekä ammattilaisille Muistipotilaiden hoidon alueellinen kehittäminen yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa Diagnoosin jälkeinen säännöllinen tilanteen seuranta ja yhteistyö potilaiden ja perheiden Kohdennettu muistisairauden lääkehoito mm. älyllinen toimintakyky, päivittäiset toiminnot, mieliala, muistisairauden aste Kokonaisvastuu kotona asumisen tukemisesta Palveluiden kartoittaminen ja räätälöityjen Ongelmatilanteiden ennakointi, tunnistaminen Dementiahoitotyön koulutusKonsultaatiot ammattilaisille Muistisairauden diagnoosi tulee selvittää Väite 5. Muistisairauden diagnoosi selitetään sekä Väite 6. Muistipotilaan ja läheisen kanssa tulee laatia sairastuneelle että läheisille. Diagnoosin tehneen toimijan realistinen ja ennakoiva hoito- ja kuntoutussuunnitelma.
vastuuna on järjestää jokaiselle sairastuneelle ja hänen Hyvän hoidon tärkeimmät elementit ovat asianmukainen läheiselleen varhaisvaiheen ohjaus, neuvonta ja ensitieto.
lääketieteellinen hoito, soveltuva kuntoutus, tarvittavat Lääkärit kokevat dementoivasta sairaudesta kertomisen tukitoimenpiteet sekä säännöllinen ja suunnitelmallinen vaikeaksi. Tällä on vaikutusta myös siihen, kuinka lääkä- rit tunnistavat muistisairauksien oireita ja pyrkivät selvit- Diagnoosin jälkeen jokaiselle potilaalle laaditaan yhdes- tämään niiden syitä. Tämän taustalla on usein tietämät- sä hänen ja hänen läheisensä kanssa yksilöllinen hoito- tömyys realistisista nykyhoidon mahdollisuuksista muis- ja kuntoutussuunnitelma sekä selvitetään etuisuuksien tisairauksien hoidossa. Potilaslain mukaan kaikilla poti- tarve. Suunnitelmaa tarkistetaan säännöllisesti 6–12 lailla on oikeus saada selvitys terveydentilastaan, hoidon kuukauden välein vastuuhoitopaikassa. Kun potilas siir- merkityksestä, hoitovaihtoehdoista ja muista hoitoon liit- tyy hoitoyksiköstä toiseen, uudessa yksikössä tulee tar- tyvistä seikoista, joilla on merkitystä päätettäessä hoidos- kistaa hoito- ja kuntoutussuunnitelman asianmukai- ta (Laki potilaan asemasta ja oikeuksista 17.8.1992/785, www.finlex.fi). Vain diagnoosi ja asianmukainen tieto Hoidon tärkeimmät tavoitteet ovat muutosten enna- sairaudesta antavat sairastuneelle ja hänen läheiselleen kointi ja riskien hallinta, elämänlaadun ylläpito ja koto- mahdollisuuden jäsentää nykyisyyttä, suunnitella tule- na vietetyn ajan jatkaminen. Muutosten ennakointi ja vaisuutta sairauden kanssa ja osallistua päätöksentekoon riskien hallinta auttavat selviytymään uusissa tilanteissa taudin edetessä. Realistinen ennuste, joka tunnistaa Diagnoosista kertominen on henkilökohtainen tapah- myös poikkeamat taudin kulussa, on lähtökohta. Tule- tuma, ja ihmisten valmius käsitellä vaikeita asioita vaih- vaisuuden suunnittelussa on tärkeää varautua kriisiti- telee. Muistisairauden diagnoosi kerrotaan sekä potilaal- lanteisiin; oman tahdon ilmaiseminen esimerkiksi tes- le itselleen että läheiselle ymmärrettävällä tavalla, tarvit- tamentin tai hoitotahdon muodossa sekä tukiverkoston taessa keskustellen erikseen sairastuneen ja läheisen järjestäminen. Hyvään elämänlaatuun liittyy oman elä- kanssa. Etenkin muistisairauden varhaisessa vaiheessa mäntavan ja taustan vaaliminen, sosiaalisen arvokkuu- on tärkeää selvittää, että hoito- ja kuntoutusmahdolli- den ja verkoston ylläpitäminen sekä autonomian turvaa- suuksia on paljon, vaikka kysymyksessä onkin etenevä minen. Kotona vietettyä aikaa voidaan pidentää lääketie- aivosairaus. Ensimmäisellä kerralla on tärkeä kertoa sai- teellisen hoidon, kuntoutuksen sekä arkisen, taloudelli- rauden nimi, oireiden aivoperäinen syntytapa, realistiset sen ja psykososiaalisen tuen avulla. Hoidosta vastuussa hoitomahdollisuudet ja sairauden ennuste. Kirjallista olevan tulisi varmistaa, että kaikki mahdollisuudet hyö- selkokielistä informaatiota tulee olla tarjolla. Muistihoita- dynnetään potilaan ja perheen yksilölliset toiveet ja tar- ja kertaa tärkeimmät asiat ja toimii tukihenkilönä diag- noosin saamiseen liittyvässä kriisissä (9).
Kuntoutus on vähän hyödynnetty toimintamuoto Diagnostiikkaa tekevien tahojen tulee tarjota ensitieto- muistisairaiden hoidossa. Kuntoutuksen tavoitteet ja kursseja sairastuneille ja heidän läheisilleen. Tiedollinen keinot vaihtelevat sairauden eri vaiheissa. Varsinaisen tuki auttaa ymmärtämään ja kohtaamaan sairauteen liit- kognitiivisen kuntoutuksen vaikuttavuus on epäselvä, tyvät tarpeet, järjestämään jokapäiväinen elämä niin, että mutta virikkeellisestä toiminnasta (kognitiivinen stimu- se tukee toimintakyvyn säilymistä, ehkäisee käytösoireita laatio) näyttää olevan hyötyä vielä keskivaikeassakin de- ja edesauttaa läheisen jaksamista. Diagnosointivaiheessa mentiassa (30). Se parantaa henkistä suorituskykyä, tavoitteena on se, että potilas jäsentää epätietoisuuden ai- mielialaa, vähentää käytösoireita ja parantaa elämänlaa- heuttaman kaoottisuuden elämänhallinnan tunteeksi ja tua. Aktiivinen liikunta sen muodosta riippumatta näyt- kyvyksi elää vaikean sairauden kanssa.
tää parantavan henkistä suorituskykyä, kommunikaatio-kykyä, mielialaa ja toimintakykyä dementian kaikissavaiheissa, jopa vaikeassa Alzheimerin taudissa (31,32, 33,34). Toimintaterapeuttinen ohjaus parantaa arkiselvi- Erityistason konsultaatiota tarvitaan tavallisesti seuraavissa tilanteissa.
ytymistä ja vähentää käytösoireita (35). Alzheimerin tau-tia sairastavalla potilaalla on taipumus laihtua taudin Lievä oireisto, erityisesti korkeammin koulutetuilla edetessä. Tämä johtaa lihaskatoon, liikuntakyvyn heik- kenemiseen ja tulehdusalttiuteen. Sen vuoksi ravitse- Muistisairauden syyn jäädessä perustasolla epäselväksiArvio työkyvystä vaan ruokaan tulee kiinnittää kuntoutussuunnitelmassa erityistä huomiota kaikissa taudin vaiheissa (36). Tarvittaessa apuna oikeustoimikelpoisuuden arviossa Paras tulos kotihoidon tukemisessa saavutetaan yh- distämällä erilaisia hoito-, kuntoutus- ja tukimuotoja Muut ongelmatilanteet ja perustason lääkärin toteama konsultaation (37,38,39,40). Hoidon ja seurannan tulee olla suunnitel- mallista, ennakoivaa ja jatkuvaa. Ennakoivan toiminnan Muistikoordinaattorin toiminnan vaikuttavuudesta on tärkeä tavoite on tunnistaa kriisitilanteet ja erityisesti lai- vahva tieteellinen näyttö (9,12,34,38,39,41). Näissä kai- toshoitoon joutumisen vaaratekijät (taulukko 6). Sairau- kissa satunnaistetuissa, kontrolloiduissa tutkimuksissa den lievässä vaiheessa potilas tarvitsee sosiaalistavaa toi- dementiaa sairastavan kotona asumista on voitu jatkaa mintaa. Tämäntyyppisen toiminnan järjestäminen on muistikoordinaattorin avulla. Useimmissa tutkimuksis- haasteellinen tehtävä, ja sen toteuttaminen edellyttää sa koordinaattorin työparina on ollut muistisairauksiin laaja-alaista omais- ja potilasjärjestöjen ja julkisen sekto- perehtynyt lääkäri, usein geriatri.
Ajatuksena on ollut, että muistikoordinaattori toimii muistisairaiden ja heidän perheidensä tukena ja räätälöi Muistikoordinaattori varmistaa muistipotilaan erilaisia tukimuotoja perheiden tarpeiden, toiveiden ja muuttuvien tilanteiden mukaan. Joissakin tutkimuksissaon ollut myös vertaisryhmätoimintaa omaishoitajille.
Väite 7. Muistipotilaan avohoidon seurannassa yksilöllisen Suomalaisessa satunnaistetussa, kontrolloidussa tutki- hoito- ja kuntoutussuunnitelman toteutuminen vaatii muksessa monitekijäinen, koordinaattori-lääkäri-työpa- muistisairauksien hoidon erityisosaamisen lisäksi riin sekä vertaisryhmiin pohjautuva interventio viivästyt- palveluiden hyvää tuntemusta sekä yhteistyötä potilaiden ti laitoshoitoa, paransi palveluiden kohdentuvuutta ja ja heidän perheidensä kanssa. Hoidon säännöllinen säästi sosiaali- ja terveyspalveluiden kustannuksia (12).
seuranta kannattaa keskittää muistisairauksiin Koordinaattorilla oli 63 perhettä tuettavaan. Heistä ker- perehtyneelle muistikoordinaattorille, jonka työparina on rallaan noin 15–20 tarvitsi runsaasti tukea ja apua, muut muistisairauksiin perehtynyt terveyskeskuslääkäri, olivat taudin rauhallisessa vaiheessa. Koko ryhmän tuot- kotihoidon tai muistipoliklinikan lääkäri. tama laskennallinen säästö kahden vuoden aikana oli Diagnostiikkavaiheen jälkeen etenevää muistisairautta 500 000 euroa. Ideana oli se, että kaikilla perheillä oli tie- sairastava useimmiten siirtyy muistipoliklinikan hoidos- to henkilöstä, joka kantaa heidän kanssaan vastuuta ja ta perusterveydenhuollon seurantaan, joka konsultoi tar- johon voi ottaa yhteyttä. Koordinaattorilla oli hyvin itse- vittaessa muistipoliklinikkaa. Siirtymisen tulee tapahtua näinen työ ja oma budjetti, joka mahdollisti joustavien hoidon jatkuvuutta korostaen. Muistisairauksien hoito palveluiden järjestämisen perheille kriisitilanteissakin.
vaatii erityisosaamista ja tiimityötä. Muistipotilaan hoi- Keskeisenä toimintaperiaatteena oli toteuttaa perheiden don seurannassa yksilöllisen kuntoutus- ja palvelusuun- tarpeita, mikä merkitsi muun muassa isoa panostusta nitelman toteutuminen edellyttää hyvää palveluiden kotifysioterapiaan, siivouspalveluihin ja kotimiestoimin- tuntemusta. Avohoidon säännöllinen seuranta ja palve- taan. Näistä huolimatta puolet tutkimuksen säästöistä luiden räätälöinti kannattaa keskittää muistisairauksiin tuli avohoidon palveluista verrattuna vertailuperheisiin perehtyneelle muistikoordinaattorille, joka toimii yhteis- työssä potilaiden ja heidän perheidensä kanssa ja jonka Suomessa muistikoordinaattorin toimintamalli kan- työparina on muistisairauksiin perehtynyt terveyskes- nattaisi toteuttaa keskikokoisissakin kunnissa, sillä jo kuslääkäri, muistipoliklinikan lääkäri tai kotihoidon lää- 10 000 asukkaan kunnassa, jossa yli 65-vuotiaita on noin käri. Muistikoordinaattori on verkostoitunut alueen 15 %, on riittävä määrä avohoidossa olevia muistisairaita muistihoitajien kanssa. Suomalaisessa Alzheimer-poti- yhden kokopäiväisen muistikoordinaattorin vastuulle.
laiden puoliso-omaishoitajille tehdyssä valtakunnallises- Tuettavat muistipotilaat ovat eri vaiheissa sairautta.
sa kyselyssä vain kaksi viidestä arvioi puolisonsa hoidon Muistikoordinaattori pitää heihin säännöllisesti yhteyttä, seurannan hyvin järjestetyksi (8,9). Jotta hoitoketju edis- jotta hän tulee tutuksi jo taudin alkuvaiheessa (taulukko täisi paremmin potilaan ja hänen omaisensa nykytilaa ja 4). Keskeistä on koko perheen ja normaalin elämän tuke- tulevaisuutta, yhteistyötä tulee parantaa merkittävästi eri minen, tulkkina toimiminen muistisairaiden, heidän perheidensä ja palvelujärjestelmän välissä, tarpeiden ja Muistipotilaan laitoshoitoa ennakoivia riskitekijöitä.
Hoito- ja palvelujärjestelmään liittyvät tekijät Järjestelmän toimintatavat (byrokraattisuus ja joustamattomuus) toiveiden kuuleminen ja ihmisten arjen asiantuntijuu- tösoireita ovat muun muassa masentuneisuus, ahdistus den todesta ottaminen (12). Fysioterapiaa (42,43,44), toi- ja levottomuus, uni-valverytmin häiriöt, sopimaton käy- mintaterapeutin ohjausta (45), kuntouttavia lyhytaikais- tös sekä psykoottiset oireet: paranoidisuus, harhaluuloi- hoitoja (ympärivuorokautiset hoitojaksot ja päivätoimin- suus ja hallusinaatiot. Käytösoireiden esiintyminen on ta) ja sosiaalityöntekijän osaamista kannattaa käyttää hy- yleisintä keskivaikeassa dementiassa, mutta niitä voi il- väksi perhettä tuettaessa ja palveluita räätälöitäessä. metä kaikissa sairauden vaiheissa (40). Käytösoireet ovattärkein dementiapotilaiden pitkäaikaishoidon tarvetta Monesti käytösoireita voidaan ehkäistä ja hoitaa asiantuntevalla suhtautumisella ja muistisairauden hy- Väite 8. Alzheimerin taudin ja Parkinsonin taudin vällä hoidolla. Alzheimer-lääkkeet vähentävät selvästi dementian oireenmukainen lääkehoito on tärkeä osa käytösoireiden esiintyvyyttä ja lievittävät niiden vaikeus- muistipotilaan kokonaisvaltaista hoitoa. Lääkehoidon astetta (23). Tarvittaessa voidaan käyttää myös varsinai- toteutumista ja vastetta tulee seurata säännöllisesti.
sia psyykenlääkkeitä. Näiden kanssa on kuitenkin syytä Oirelääkitys on osa AT:n ja Parkinsonin tautiin liittyvän olla varovainen, koska muistipotilaat ovat herkkiä lääk- dementian (PTD) kokonaisvaltaista hoitoa. Muissakin keiden sivuvaikutuksille (23). Myös lääkkeettömät hoi- dementoivissa sairauksissa (vaskulaariset dementiat ja dot lievittävät käytösoireita (53,54). Asiantuntevan lääke- Lewyn kappale -tauti) oireenmukaisen lääkityksen te- hoidon järjestäminen ja sopivien lääkkeettömien hoito- hosta on tutkimusnäyttöä (46,47), mutta nämä tilat eivät jen kehittäminen edellyttävät sekä muistisairauksien, ole lääkkeiden hyväksyttyjä käyttöaiheita eikä niillä ole käytösoireiden että lääkehoidon hyvää tuntemusta.
Kela-korvattavuutta. Lääkehoidon realistisista tavoitteis- Koska käytösoireita esiintyy herkästi tilanteissa, joissa ta on tärkeä keskustella potilaan ja läheisen kanssa en- muistisairas on myös somaattisesti sairas tai oudossa ympäristössä, kuten sairaalassa, on tärkeää, että kaikki Ensisijaiseksi lääkkeeksi AT:n hoitoon suositetaan muistisairaiden kanssa tekemisissä olevat yksiköt ja am- asetyylikoliiniesteraasin estäjää (23). Kohtalaisen vai- mattilaiset osaavat tunnistaa käytösoireet ja hoitaa niitä keassa tai vaikeassa AT:ssa hoito voidaan aloittaa myös asianmukaisesti tai järjestää asianmukaiset konsultaa- memantiinilla. Memantiinia käytetään usein AT:n vai- tiot. Tärkeää on pyrkiä välttämään sellaisia toimenpitei- keamman vaiheen lisälääkkeenä. PTD:n hoitoon suosi- tä tai lääkityksiä, jotka voivat lisätä muistipotilaan käy- tellaan käytettäväksi rivastigmiinia (49). Lääkehoidon aloittamisen jälkeen ensimmäinen seurantakäynti sovi- Haasteellisten käytösoireiden hoito kuuluu muistipo- taan 2–3 kuukauden päähän lääkityksen siedettävyyden liklinikoille tai vanhuspsykiatrian yksiköihin, joissa tu- ja annoksen sopivuuden tarkistamista varten. Hoitovas- lee olla tietämystä myös käytösoireiden ennakoimisesta tetta ei tällöin voida vielä arvioida. Seuraava seuranta- ja kykyä ja resursseja reagoida kriisitilanteisiin.
käynti suositellaan tehtäväksi puolen vuoden hoidon jäl- Laitoshoidossa tarvitaan erityisosaamista käytösoirei- keen, jolloin arvioidaan lääkityksen siedettävyys ja teho sen potilaan kohtaamisesta. Tällöin sekä hoitohenkilö- sekä erityisesti tilan mahdollinen vakiintuminen. Hoito- kunnan koulutus että asenteet ovat tärkeitä. Kaikkien vastetta arvioidaan 6–12 kuukauden välein, ellei mitään dementiapotilaita hoitavien yksiköiden tulee hallita käy- erityisiä ongelmia ilmaannu. Lääkehoidon ensisijaisena tösoireiden lääkkeetön hoito, ja kaikissa yksiköissä pitää tavoitteena on potilaan kognitiivisen suorituskyvyn ja kyetä hoitamaan myös käytösoireisia potilaita.
omatoimisuuden ylläpito, tilan vakiinnuttaminen ja käy-tösoireiden lievittäminen. Lääkehoitoa jatketaan niin kauan kuin siitä on hyötyä (23). Alzheimerin taudin lääkkeiden käyttöajat jäävät Suomessa usein lyhyiksi.
Kun lääkkeiden teho on osoitettu AT:n dementian kai- Väite 10. Muistipotilaat ovat usein monisairaita vanhoja kissa vaiheissa, on optimaalinen hoitoaika lähellä 10 ihmisiä. Kognitiivisen ja yleisen toimintakyvyn vuotta. Esimerkiksi Kanadassa näitä lääkkeitä käytetään turvaamiseksi kokonaisvaltainen, hyvä somaattinen hoito Useimmat muistipotilaat ovat iäkkäitä ja monisairaita vanhoja ihmisiä. Väestöpohjaisten tutkimusten mukaan suomalaisilla yli 65-vuotiailla muistipotilailla oli keski-määrin 5–8 diagnosoitua oheissairautta (29,55,56). Tä- Väite 9. Kaikkien muistipotilaita kohtaavien män lisäksi muistisairailla on suurempi todennäköisyys ammattihenkilöiden tulee tuntea muistisairauksien jäädä diagnostisten tutkimusten ulkopuolelle: 66 %:lla dementoituneista ja 45 %:lla vastaavanikäisistä ei-de- Muistipotilaan käytösoireilla tarkoitetaan niitä psyykki- mentoituneista suomalaisista oli yksi tai useampi tun- sen tilaan tai käyttäytymiseen liittyviä oireita, jotka eivät nistamaton somaattinen sairaus ja monilla myös sopi- suoraan liity henkisten kykyjen heikkenemiseen. Käy- maton lääkitys, kuten antikolinergisia ja sedatiivisia lääkkeitä (57). Hoitoa vailla olivat erityisesti kohonnutta Kykyjen heiketessä yhteiskunta pyrkii suojelemaan ih- kolesterolia, raudanpuutosanemiaa, sepelvaltimotautia, mistä hänen tosiasiallisten etujensa vastaiselta toimin- verenpainetautia ja aivohalvausta sairastavat muistipoti- nalta. Toisaalta korostetaan myös itsemääräämisoikeut- laat. Oheissairauksien hoitamatta jättäminen ei ole hy- ta ja autonomiaa. Tavoitteena on se, että henkilö voi ja väksyttävää myöskään muistipotilailla.
saa päättää niistä itseään ja omaisuuttaan koskevista Suuren oheissairastavuuden ja erityisesti akuutteihin asioista, joiden merkityksen ja seuraukset hän ymmär- sairastamistilanteisiin liittyvien sekavuustilojen on ha- vaittu nopeuttavan AT:ia sairastavien potilaiden kognitii- Etenevien muistisairauksien alkuvaiheessa joudutaan visten taitojen heikkenemistä (58,59,60). Myös monet usein ottamaan kantaa myös ajokykyyn. Lääkärillä on il- yksittäiset oheissairaudet voivat toimia kognitiota pa- moitusvelvollisuus poliisiviranomaisille henkilöstä, joka hentavina toissijaisina tekijöinä muistioireisilla potilail- ei enää täytä ajoterveyden kriteerejä. Pelkkä muistihäi- la (23). Nämä kuuluukin seuloa ja hoitaa systemaattises- riö tai Alzheimerin taudin diagnoosi eivät sinänsä riitä ti. Muistipotilaat kärsivät usein masennuksesta, joka on ajoluvan epäämiseen, mutta selvät tarkkaavuuden ja toi- monesti merkittävä syy toimintakyvyn laskuun. Masen- minnanohjauksen vaikeudet ovat jo este autolla ajolle nuksen tunnistaminen ja tehokas hoito tutkitusti kan- (73). Ajoterveyden arvioinnissa voidaan käyttää apuna nattaa (61). Aivohalvaus voi pahimmassa tapauksessa myös ajokoetta, ajonäytettä tai neuropsykologista tutki- romahduttaa muistisairaan jäljellä olevan toimintaky- vyn (62). Aivohalvauksen sekundaaripreventiossa on Yleensä raha-asioiden hoito ja muu asiointi hoituvat muistisairailla potilailla puutteita (56,63,64,65).
valtakirjalla tai muuten sovitusti ilman virallista edun- Kaatumiset ja niiden seurauksena syntyvät vakavat valvontaa. Mikäli kuitenkin sairastuneen taloudelliset loukkaantumiset, erityisesti lonkkamurtumat, ovat mer- edut ovat vaarassa, eikä asiaa voida hoitaa toisin, tarvi- kittävä laitoshoitoon joutumisen riskitekijä muistisai- taan edunvalvontaa. Yleensä tämän tarve on selkein kes- railla. AT:ia sairastavilla on seitsenkertainen riski saada kivaikeassa dementiassa ja erityisesti tilanteessa, jossa lonkkamurtuma (66). Kaatumisten ja murtumien moni- sairastunut pyrkii itse hoitamaan asioitaan aktiivisesti, tekijäinen ehkäisy, esimerkiksi kalkki-D-vitamiinihoi- mutta ei hallitse enää niitä riittävästi. Lääkäreiden ja dolla, lonkkasuojaimien käytöllä ja liikuntaa lisäämällä, muiden hoitoon osallistuvien tulee varmistaa, että sai- onkin perusteltua erityisesti muistipotilailla. Muistipoti- rastuneen asioita hoidetaan hänen etujensa mukaisesti laat hyötyvät myös lonkkamurtuman jälkeisestä kuntou- ja käynnistää tarvittaessa edunvalvontaprosessi (74).
tuksesta. Kahden, kolmen viikon pituinen tehostettu ge- Myös jo tehtyjä taloudellisia toimia voidaan oikeusteitse riatrinen kuntoutus on tuloksekasta erityisesti keskivai- purkaa, mikäli toisen sopijaosapuolen voidaan todeta ol- keaa dementiaa sairastavilla potilailla. Näin he toipuvat leen kyvytön ymmärtämään oikeustoimen merkitystä nopeammin, sairaalahoitojaksot ovat lyhyempiä ja pit- tai häntä on painostettu tai johdateltu. Testamenttia käaikaiseen laitoshoitoon joutumista voidaan ehkäistä kohtaan voidaan esittää moitekanne vasta henkilön kuo- Muistisairaiden potilaiden kipu on usein alihoidettua Oireiden edetessä joudutaan ottamaan kantaa myös (68). Kivun hoitamattomuus voi johtaa muistisairailla hoitotoimiin, hoitopaikan valintaan ja mahdolliseen rauhoittavien lääkkeiden ylikäyttöön siihen liittyvine ris- hoidoista kieltäytymiseen. Mikäli henkilö on itse kyvy- keineen (25). Kivun asianmukainen hoito lievittää muis- tön ymmärtämään asian merkitystä, kuullaan omaisia tipotilaan kärsimystä, parantaa toimintakykyä ja helpot- sen selvittämiseksi, miten henkilö olisi terveenä halun- nut itseään hoidettavan. Lääkärin tulee toimia potilaan Monisairailla muistipotilailla on useimmiten käytössä edun ja hänen oletetun tahtonsa mukaisesti (72). Hoi- monia samanaikaisia lääkkeitä. Lääkehoidon kokonai- don linjauksia ja arviointeja helpottaa, mikäli sairastu- suudesta vastaaminen on haastava tehtävä (48). Ongel- nut on terveenä ollessa ilmaissut hoitotahtonsa. Alzhei- mallisia ja paljon käytettyjä lääkeryhmiä ovat rauhoitta- mer-keskusliitto on julkaissut hoitotahtolomakkeen, jos- vat lääkkeet, antipsykootit ja vahvasti antikolinergiset sa henkilö voi ottaa kantaa yleiseen hoivaan, tutkimuk- siin osallistumiseen sekä loppuvaiheen hoidon kysy-myksiin (www.alzheimer.fi). Lääkärin tulee noudattaapotilaansa hoitotahtoa. Uuden lakiuudistuksen mukaan Edunvalvonta, hoitotahto ja ajo-oikeuden arviointi henkilö voi terveenä ollessaan tehdä edunvalvontaval- tuutuksen jollekin toiselle henkilölle (www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2007/20070648). Valtuutus astuu voi- Väite 11. Kaikkien hoitavien tahojen tulee kiinnittää maan sitten, kun sairastunut ei itse kykene päättämään huomiota sairastuneen edunvalvonnan tarpeeseen ja asioistaan. Dementiapotilaat ovat erityisen alttiita hyväk- pyrkiä turvaamaan sairastuneen toiveet hänen tulevan sikäytölle ja jopa fyysiselle kaltoinkohtelulle läheisten ja hoitohenkilökunnan taholta. Tämän tunnistaminen ja Etenevät muistisairaudet heikentävät edetessään ihmi- asiaan puuttuminen on suuri haaste sosiaali- ja tervey- sen kykyä päätöksentekoon ja rationaaliseen ajatteluun.
Muistisairauksia on myös työikäisillä Tarkka etiologinen diagnoosi on hoidon perusta myös pitkäaikaishoidossa. Geriatrinen osaaminen on hoidon Väite 12. Työikäisten muistipotilaiden erityistarpeet tulee kulmakivi, joka mahdollistaa potilaiden optimaalisen toi- mintakyvyn ja vähentää käytösoireiden esiintymisen ris- Työikäisten muistisairauksien kirjo on osin erilainen kiä (7,23,80). Jokapäiväisessä kanssakäymisessä potilaan kuin vanhempien potilaiden. Erityisesti otsalohkoja vau- rooli on kuitenkin syytä painaa taka-alalle, kun on ky- rioittavia sairauksia esiintyy enemmän. Lisäksi alle 65 seessä muistisairas henkilö. Arkielämän tärkeitä piirteitä vuoden iässä alkava etenevä muistisairaus on keskimää- ovat normaalius, aikuinen kanssakäyminen ja toimin- räistä useammin perinnöllinen. Sairastuminen työiässä taan osallistumisen mahdollisuus sairauden kaikissa vai- aiheuttaa iäkkäämpiin verrattuna yleensä vakavampia heissa muistisairaan näkökulmasta (81,82). Huumorin- sosiaalisia ja psyykkisiä kerrannaisvaikutuksia sekä sai- taju, kyky tuntea ja nauttia nykyhetkestä sekä myös sek- rastuneelle itselleen että hänen perheelleen. Puoliso on suaalisuus säilyvät muistisairauden edetessä. Niiden an- usein töissä eikä suinkaan orientoitunut omaishoitajan tamia mahdollisuuksia kannattaa hyödyntää hoidossa.
rooliin. Kotona voi myös olla alaikäisiä lapsia tukea tar- Henkilökunnan osaamisen kehittämisen haasteita on vitsemassa. Suhteellisen nuorille dementiapotilaille tar- vitaan omia hoitopaikkoja, joissa heidän ikänsä ja siihen Muistipotilaiden huomattava osuus laitospotilaista liittyvät kulttuuriset ja sosiaaliset tekijät voidaan ottaa merkitsee sitä, että muistisairauksien hoidon erityisosaa- huomioon. Päivärytmin, kalustuksen, vaatetuksen ja mista tarvitaan laitoshoidon kaikilla tasoilla, ei vain de- musiikin tulee olla sellaisia, että ne tuntuvat nuorem- mentiayksiköissä. Muistipotilaan hyvän laitoshoidon mastakin pitkäaikaispotilaasta kodikkailta. Seksuaali- osatekijöitä on koottu taulukkoon 7. Siirtyminen sairaus- suuden huomioon ottaminen myös laitoshoidossa on orientaatiosta ihmisorientaatioon korostaa dementoitu- tässä potilasryhmässä erityisen tärkeää (77).
neen käyttäytymisen mielekkyyttä hänen omasta näkö-kulmastaan. Hyvä hoito taudin loppuvaiheisiin asti vaatii Dementiapotilaiden ympärivuorokautinen hoito kykyä eläytyä muistisairaan ihmisen kokemuksiin ja ym- märtää tämän tarpeita (83). Tärkeä kehittämisen haasteon myös ymmärtää etenevää muistisairautta sairastavan Väite 13. Suurimmalla osalla ympärivuorokautisissa ihmisen käyttäytymistä kognitiivisten muutosten näkö- hoitopaikoissa olevista vanhoista ihmisistä on dementia.
Niissä toimiva henkilökunta tarvitsee aina Muistisairauden ja muiden somaattisten vaivojen muistisairauksien hoidon asiantuntemusta.
ohella erilaiset toimintakäytännöt, asenteet ja vääränlai- Henkilökuntamäärä ja tilat tulee mitoittaa set vuorovaikutuksen tavat voivat heikentää muistisai- raan ihmisen suoriutumista (81). Hoitotiimiltä vaaditaan Pitkäaikaishoitopaikoissa asuvista ihmisistä 80–85 %:lla taitoa ennakoida ja ehkäistä käytösoireita. Käytösoireisen on dementia, yleensä etenevästä muistisairaudesta joh- dementiapotilaan hoidossa tarvitaan usein moniamma- tuen (78,79). Tutkimusten mukaan tavallisimmat kotona asumisen päättymistä ennakoivat tekijät ovat sairastu- Psykososiaaliset keinot ovat ensisijaisia autettaessa neen käytösoireet ja yksin asuminen, omaishoitajan käytösoireisia potilaita. Mahdollinen lääkehoito tulee kuormittuneisuus ja muut omaishoitosuhteeseen liitty- lääkkeettömän hoidon lisäksi. Psyykenlääkityksen jatka- vät tekijät sekä hoito- ja palvelujärjestelmän puutteelli- misen tarve on syytä arvioida vähintään kolmen kuukau- den välein (23). Rajoitteita, kuten fyysistä tai kemiallistasitomista, ei yleensä pidä käyttää, koska ne lisäävät esi-merkiksi potilaan kuoleman riskiä (82). Jos rajoitteidenkäyttöön on turvauduttava, tähän tulee olla lääkärin lupaja potilaan pitää olla henkilökunnan jatkuvan valvonnan Passivoiva hoito voi heikentää dementoituneen kävely- Muistipotilaan hyvän ympärivuorokautisen hoidon osatekijöitä.
kykyä ja muuta toimintakykyä nopeasti. Pitkälle demen- Riittävä henkilökunta, jolla hyvät tiedot dementiasta ja osaaminen toituneidenkin liikunnallisesta kuntoutuksesta tulee pi- Lääkäri moniammatillisen työryhmän jäsenenä tää huolta, koska sillä on vaikutusta fyysisen toimintaky- kyyn (45), käytösoireiden lievittymiseen (42) ja jopa kog- Toimintaperiaatteina normaalius, turvallisuus, aikuinen kanssakäyminen nitiivisen toimintakyvyn säilymiseen (43).
ja toimintaan osallistumisen mahdollisuus Henkilökunnan hyvät vuorovaikutustaidot Dementiapotilaan hoidossa omainen on merkittävä Käytösoireisten potilaiden taitava hoitaminen yhteistyökumppani. Hän voi auttaa ammattilaisia ym- Fyysisestä kunnosta huolehtiminen ja mahdollisuus fysioterapiaan märtämään käyttäytymisen taustatekijöitä ja löytämään psykososiaalisen hoidon keinoja. Muistisairas ihminen ei ole hoitopaikan omaisuutta. Erityisesti puolisoiden Mielekkäät aktiviteetit ja virikkeetFyysinen ympäristö sallii yksityisyyden ja osallistumisen kohdalla omaista ei pidä nähdä ulkopuoliseksi vieraili- jaksi. Pariskunnilla on tässä erityisessä elämäntilanteessa kaksi kotia, joissa yhteiselämä jatkuu. Hoitopaikassa hetarvitsevat mahdollisuuden kahdenkeskiseen elämään se- Etenevät muistisairaudet ovat merkittävä kansallinen kä kanssaihmisten hienotunteisuutta voidakseen saada haaste. Seuraavien kymmenen vuoden aikana muisti- myönteisiä kokemuksia parisuhteen jatkuvuudesta ja sairauksista johtuvat kustannukset Suomessa nousevat nykyhoidolla ennusteiden mukaan 24 % (2). Kustan- Laitoshoitoon joutuvien työikäisten muistipotilaiden nussäästöjä saadaan aikaan, jos muistisairauden diag- erityispiirteet tulee ottaa huomioon hoitopaikan valinnas- noosi tehdään mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.
sa. Esimerkiksi ryhmäasumisessa sukupolvien välinen Yhteiskunnalle halvin muistipotilas on diagnosoitu ja kuilu haittaa usein viihtymistä. Terminaalihoito olisi py- seurannassa oleva potilas, kallein on diagnosoimaton rittävä järjestämään siinä paikassa, missä potilas on pit- dementiapotilas (84). Diagnostiikan osuus kokonais- käaikaishoidossa. Tarvittaessa kotisairaalatoiminta voi toi- kustannuksista on vain murto-osa, 1 %. Myös terveys- taloustieteelliset analyysit korostavat varhaista diagnos- Ympärivuorokautinen lyhytaikaishoito tulee järjestää tiikkaa ja hoidon aloittamisen tärkeyttä, sillä diagno- muistipotilaille tarkoitetuissa yksiköissä, joissa on muisti- soimaton ja hoitamaton, etenevä muistisairaus lisää sairauksiin perehtynyt hoitohenkilökunta ja riittävä re- myös muiden samanaikaisten sairauksien hoidon kus- surssointi. Hoitojaksot eivät saa olla säilyttäviä ja potilai- den tilaa heikentäviä vaan kuntouttavia ja selviytymistä Asianmukaisella, kokonaisvaltaisella muistipotilaan tukevia. Erikoistuneen dementiayksikön toimintaan kuu- hoidolla voidaan siirtää laitoshoidon tarvetta. Hoidon luu vastuun kantaminen kotihoidon jatkumisesta, yhteis- onnistuminen edellyttää saumatonta hoitoketjua niin työ omaisten kanssa, omaisen tuen tarpeiden tunnistami- erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon välillä nen ja taito hoitaa kotona asumista uhkaavia riskitekijöitä kuin perusterveydenhuollon sisälläkin sekä säännölli- kuten käytösoireita ja kävelykyvyn heikkenemistä (28).
sesti tarkistettavaa muistipotilaan yksilöllistä hoito- jakuntoutussuunnitelmaa. Toimivalla muistipotilaan Yksityissektori ja kolmas sektori tuottavat myös hoitoketjulla voidaan myös parantaa muistisairauksien hoidon kustannusvaikuttavuutta. Tältä osin muistisai-rauksien alueellinen hoito Suomessa kaipaa selvästi te- Väite 14. Kunnallisen palveluntuotannon lisäksi voidaan hostamista. Tehtävien keskittäminen osaaville paikalli- muistipotilaiden hoidossa hyödyntää myös yksityissektorin sille muistiyksiköille vähentää resurssien tarvetta ja kolmannen sektorin palveluita yhteistyössä julkisen muissa terveyden- ja sosiaalihuollon yksiköissä.
Kotona asuvia muistipotilaita kannattaa tukea ny- Osa potilaista hakeutuu alkuvaiheen diagnostisiin tutki- kyistä tehokkaammin. Kohdennetulla lääkehoidolla muksiin tai jatkoselvittelyihin yksityislääkärille tai yksityi- yhdistettynä lääkkeettömiin hoitoihin, tukitoimiin ja selle muistipoliklinikalle. Myös näiden potilaiden tulee kuntoutukseen voidaan vähentää kustannuksia, koska päästä kunnallisten palveluiden, kuten muistikoordinaat- tällä tavoin kotihoitoa voidaan jatkaa. Samalla myös torijärjestelmän, piiriin. Yksityislääkäreillä on vastuu po- muistisairaan elämänlaatu paranee. Hoidon saumatto- tilaiden ohjaamisesta ja tietojen välittämisestä julkiseen muus on mahdollista muistikoordinaattorin avulla.
terveydenhuoltoon. Vastuu jatkoseurannasta ja -hoidosta Tällöin palveluiden käyttö ja kustannukset vähenevät.
on julkisella terveydenhuollolla. Osa muistipotilaiden Jokaisessa terveyskeskuksessa tulisikin olla koulutettu- hoitoketjusta, kuten diagnostiikka ja hoivapalvelut, voi- ja muistihoitajia sekä nimetty muistikoordinaattori.
daan järjestää ostopalveluna. Valvontavastuu säilyy täl- Muistisairauksien hoidossa lähivuosien trendeinä löinkin julkisella sektorilla. Tiedon kulun eri yksiköiden tulevat olemaan muistisairauksien ennalta ehkäisy ja välillä tulisi olla itsestään selvää.
avohoito. Tässä työssä otetaan huomioon keski-iän val- Myös kolmannen sektorin merkitys muistipotilaiden timotautiriskitekijät, diagnostiikan hajauttaminen am- hoitoketjussa on merkittävä. Erityisesti omais- ja potilas- mattitaitoisiin perusterveydenhuollon yksiköihin ja de- yhdistykset ovat tärkeä osa sairastuneiden ja omaisten tu- mentialääkkeiden varhaisempi aloittaminen. Kiinnite- kemista. Ne järjestävät myös erilaisia palveluita (muisti- tään huomiota myös pidempään kotona asumiseen ja neuvonta, päivätoiminta, tukiryhmät), joista suurin osa kotiin tarjottavan avun sekä omaishoitajien taloudelli- saa julkista kuntien tai Raha-automaattiyhdistyksen ra- sen tuen lisäämiseen, tietotekniikan hyödyntämiseen hoitusta. Ehkä suurin merkitys omais- ja potilasyhdistyk- ja muistikoordinaattorijärjestelmän luomiseen avoter- sillä on kuitenkin vertaistuen antamisessa omaisille ja veydenhuoltoon. Myös kuntoutuksen ja kuntouttavien sairastuneille. Omais- ja potilasyhdistyksiin ohjaaminen lyhytaikaishoitojen kehittäminen on tärkeää. Keskeistä ja tiedon antaminen niiden toiminnasta on olennainen on myös se, että pitkäaikaispotilaat siirtyvät perintei- osa diagnoosin jälkeistä kuntoutusta ja hoitoa. Toistaisek- sestä laitoshoidosta kodinomaiseen hoiva-asumiseen.
si nämä yhdistykset ovat toimineet lähinnä omaisten yh- Tässä suosituksessa on kuvattu muistipotilaan hoito- distyksinä, mutta jatkossa on tarvetta myös muistisairai- ketjuun liittyviä vaikuttavaksi osoitettuja hoitoja ja kuntoutuskäytäntöjä, jotka ylläpitävät muistipotilaan toimintakykyä, edesauttavat kotona selviämistä ja vaikut- 24 Solomon PR, Murphy CA. Should we screen for Alzheimer's disease? A review of the evidence for and against screening Alzheimer's disease in primary care tavat potilaan ja hänen omaisen elämänlaatuun. Näitä practice. Geriatrics 2005;60:26–31.
hyviä hoitokäytäntöjä suositellaan liitettäväksi osaksi 25 Ashford JW, Atwood CS, Blass JP, Bowen RL, Finch CE, Iqbal K, Joseph JA, Perry G.What is aging? What is its role in Alzheimer's disease? What can we do about it? alueelliseen muistipotilaan hoito- ja palveluketjuun.
J Alzheimers Dis 2005;7:247–53. Discussion 255–62.
Muistipotilaan hoitoketjun toimintatapojen jatkuvalla 26 Hänninen T, Pulliainen V, Salo J, Hokkanen L, Erkinjuntti T, Koivisto K, Viramo P, Soininen H, ja Suomen muistitutkimusyksiköiden asiantuntijaryhmä. Kognitiiviset kehittämisellä voidaan vastata etenevien muistisairauk- testit muistihäiriöiden ja alkavan dementian varhaisdiagnostiikassa: CERAD-tehtäväsarja. Suom Lääkäril 1999;54:1967–75.
sien aiheuttamaan tulevaisuuden haasteeseen. 27 Pulliainen V, Hänninen T, Hokkanen L, Tervo S, Vanhanen M, Pirttilä T, Soininen H.
Muistihäiriöiden seulonta – suomalaiset normit CERAD-tehtäväsarjalle. SuomLääkäril 2007;62:1235–41. Kiitokset: Työryhmä kiittää kaikkia niitä terveyden- ja so- 28 Eloniemi-Sulkava U. Dementoituneiden kotona asumista edistävä tukijärjestelmä.
siaalihuollon ammattilaisia, joilta olemme saaneet arvokas- 29 Löppönen M. Elderly patients with dementia in primary health care. A study of ta palautetta tämän käsikirjoituksen tekovaiheessa. diagnostic work-up, co-morbidity and medication use. Thesis. University of Turku,Finland 2006.
30 Spector A, Thorgrimsen L, Woods B, Royan L, Davies S, Butterworth M, Orrell M.
Efficacy of an evidence-based cognitive stimulation therapy programme for peoplewith dementia: randomised controlled trial. Br J Psychiatry 2003;183:248–54.
Viramo P, Sulkava R. Muistihäiriöiden ja dementian epidemiologia. Kirjassa: 31 Eggermont L, Swaab D, Luiten P, Scherder E. Exercise, cognition and Alzheimer's Erkinjuntti T, Alhainen K, Rinne J, Soininen H, toim. Muistihäiriöt ja dementia.
disease: more is not necessarily better. Neurosci Biobehav Rev 2006;30:562–75.
Kustannus Oy Duodecim. Hämeenlinna 2006, s. 23–39.
32 Friedman R, Tappen RM. The effect of planned walking on communication in Sulkava R. Muistisairauksien taloudelliset vaikutukset. Erikoislääkäri Alzheimer's disease. J Am Geriatr Soc 1991;39:650–4.
33 Teri L, Logsdon RG, McCurry SM. Nonpharmacologic treatment of behavioral Lobo A, Launer LJ, Fratiglioni L, Andersen K, Di Carlo A, Breteler MM, Copeland JR, disturbance in dementia. Med Clin North Am 2002;86:641–56.
Dartigues JF, Jagger C, Martinez-Lage J, Soininen H, Hofman A. Prevalence of 34 Stevens J, Killeen M. A randomised controlled trial testing the impact of exercise on dementia and major subtypes in Europe: A collaborative study of population-based cognitive symptoms and disability of residents with dementia. Contemp Nurse cohorts. Neurologic Diseases in the Elderly Research Group. Neurology 35 Gitlin LN, Hauck WW, Dennis MP, Winter L. Maintenance of effects of the home Ferri CP, Prince M, Brayne C, Brodaty H, Fratiglioni L, Ganguli M, Hall K, Hasegawa environmental skill-building program for family caregivers and individuals with K, Hendrie H, Huang Y, Jorm A, Mathers C, Menezes PR, Rimmer E, Scazufca M.
Alzheimer's disease and related disorders. J Gerontol A Biol Sci Med Sci Alzheimer's Disease International. Global prevalence of dementia: a Delphi consensus study. Lancet 2005;366:2112–7.
36 Suominen M. Nutrition and nutritionalc are of elderly people in Finnish nursing Virta L, Viramo P. Alzheimer-lääkityksen aloittavien määrän kasvu pysähtyi. Suom homes and hospitals. Väitöskirja. Helsingin Yliopisto 2007.
37 Mittelman MS, Ferris SH, Shulman E, Steinberg G, Levin B. A family intervention to Löppönen M, Raiha I, Isoaho R, Vahlberg T, Kivela SL. Diagnosing cognitive delay nursing home placement of patients with Alzheimer disease. A randomized impairment and dementia in primary health care – a more active approach is controlled trial. JAMA 1996;276:1725–31.
needed. Age Ageing 2003;32:606–12.
38 Brodaty H, Gresham M. Effect of a training programme to reduce stress in carers of Callahan CM, Boustani MA, Unverzagt FW, Austrom MG, Damush TM, Perkins AJ, patients with dementia. BMJ 1989;299:1375–9.
Fultz BA, Hui SL, Counsell SR, Hendrie HC. Effectiveness of collaborative care for 39 Eloniemi-Sulkava U, Notkola I-L, Hentinen M, Kivelä S-L, Sivenius J, Sulkava R.
older adults with Alzheimer disease in primary care: a randomized controlled trial.
Effects of supporting community-living demented patients and their caregivers. A randomized trial. J Am Geriatr Soc 2001;49:1282–7.
Lupsakko T, Karppi P, Rissanen A, Sulkava R. Perusterveydenhuollon 40 Vataja R, Alhainen K, Huusko T, Kivelä S-L, Koivisto K, Koponen H, Leppävuori A, muistipoliklinikka – ketä varten, miten toimii? Suom Lääkäril 2005;60:811–5.
Saarela T, Sulkava R, Viramo P, Erkinjuntti T. Dementiapotilaiden käytösoireet.
Laakkonen ML, Eloniemi-Sulkava U, Pitkälä K. Dementiadiagnoosin kertominen potilaalle ja hänen omaiselleen. Suom Lääkäril 2007;62:1135–40.
41 Vuori U, Eloniemi-Sulkava U. Yksin asuvan dementiapotilaan kotihoidon tukeminen.
10 Raivio M, Eloniemi-Sulkava U, Saarenheimo M, Laakkonen ML, Pietilä M, Pitkälä K.
Suomen dementiahoitoyhdistys ry. Sarja: Dementiapotilaiden hoidon kehittäminen, Suomalaisten omaishoitajien kokemuksia palveluista – valtakunnallinen julkaisu no 7. Kuopion liikekirjapaino 2002.
kyselytutkimus Alzheimerin tautia sairastavien henkilöiden puolisoille. Kirjassa: 42 Teri L, Gibbons LE, McCurry SM, Logsdon RG, Buchner DM, Barlow WE, Kukull WA, Eloniemi-Sulkava U, ym. Omaishoito yhteistyönä. Dementiaperheiden tukimallin LaCroix AZ, McCormick W, Larson EB. Exercise plus behavioral management in vaikuttavuus. Vanhustyön keskusliitto. Saarijärvi 2006, s. 57–67.
patients with Alzheimer disease: a randomized controlled trial. JAMA Saarenheimo M, Pietilä M. Omaishoito ja palvelujärjestelmä. Kirjassa: Eloniemi- Sulkava U ym. Omaishoito yhteistyönä. Dementiaperheiden tukimallin vaikuttavuus.
43 Heyn P, Abreu BC, Ottenbacher KJ. The effects of exercise training on elderly Saarijärvi: Vanhustyön keskusliitto 2006, s. 68–80. persons with cognitive impairment and dementia: a meta-analysis. Arch Phys Med 12 Eloniemi-Sulkava U, Saarenheimo M, Laakkonen ML, Pietilä M, Savikko N, Pitkälä K. Omaishoito yhteistyönä. Dementiaperheiden tukimallin vaikuttavuus. Saarijärvi: 44 Rolland Y, Pillard F, Klapouszczak A, Reynish E, Thomas D, Andrieu S, Riviere D, Vellas B. Exercise program for nursing home residents with Alzheimer's disease: a 1- 13 Pitkälä K, Eloniemi-Sulkava U, Huusko T, Laakkonen ML, Pietilä M, Raivio M, year randomized, controlled trial. J Am Geriatr Soc 2007;55:158–65.
Routasalo P, Saarenheimo M, Savikko N, Strandberg T, Tilvis R. Miten 45 Graff MJ, Vernooij-Dassen MJ, Thijssen M, Dekker J, Hoefnagels WH, Rikkert MG.
ikääntyneiden kuntoutusta tulisi kehittää? Suom Lääkäril 2007;62:3851–6.
Community based occupational therapy for patients with dementia and their care 14 Logroscino G, Kang JH, Grodstein F. Prospective study of type 2 diabetes and givers: randomised controlled trial. BMJ 2006;333:1196.
cognitive decline in women aged 70–81 years. BMJ 2004;328:548.
46 Kavirajan H, Schneider LS. Efficacy and adverse effects of cholinesterase inhibitors 15 Kivipelto M, Ngandu T, Fratiglioni L, Viitanen M, Kareholt I, Winblad B, Helkala EL, and memantine in vascular dementia: a meta-analysis of randomised controlled Tuomilehto J, Soininen H, Nissinen A. Obesity and vascular risk factors at midlife trials. Lancet Neurol 2007;6:782–92.
and the risk of dementia and Alzheimer disease. Arch Neurol 2005;62:1556–60.
47 McKeith I, Del Ser T, Spano P, Emre M, Wesnes K, Anand R, Cicin-Sain A, Ferrara R, 16 Pirttilä T, Strandberg T, Vanhanen H, Erkinjuntti T. Voidaanko muistin heikentymistä Spiegel R. Efficacy of rivastigmine in dementia with Lewy bodies: a randomised, ehkäistä? Suom Lääkäril 2004;59:1133–38.
double-blind, placebo-controlled international study. Lancet 2000;356:2031-6.
17 Hanon O, Forette F. Prevention of dementia: lessons from SYST-EUR and 48 Kivelä SL, Räihä I. Iäkkäiden lääkehoito. Kapseli 35. Lääkelaitos ja Kela 2007.
PROGRESS. J Neurol Sci 2004;226:71–4.
49 Emre M, Aarsland D, Albanese A, Byrne EJ, Deuschl G, De Deyn PP, Durif F, 18 Lautenschlager NT, Almeida OP. Physical activity and cognition in old age. Curr Kulisevsky J, van Laar T, Lees A, Poewe W, Robillard A, Rosa MM, Wolters E, Quarg P, Tekin S, Lane R. Rivastigmine for dementia associated with Parkinson's disease.
19 Neely AS, Bäckman L. Long-term maintenance of gains from memory training in older adults: two 3 1/2-year follow-up studies.J Gerontol 1993;48:P233–7.
50 Herrman N, Gill SS, Bell CM, Anderson GM, Bronskill SE ym. A Population-based 20 Ball K, Berch DB, Helmers KF, Jobe JB, Leveck MD, Marsiske M, Morris JN, Rebok study of cholinesterase inhibitor use for dementia. J Am Geriatr Soc GW, Smith DM, Tennstedt SL, Unverzagt FW, Willis SL; Advanced Cognitive Training for Independent and Vital Elderly Study Group. Effects of cognitive training 51 Gilley DW, Bienias JL, Wilson RS, Bennett DA, Beck TL, Evans DA. Influence of interventions with older adults: a randomized controlled trial. JAMA behavioral symptoms on rates of institutionalization for persons with Alzheimer's disease. Psychol Med 2004;34:1129–35.
21 Willis SL, Tennstedt SL, Marsiske M, Ball K, Elias J, Koepke KM, Morris JN, Rebok 52 de Vugt ME, Stevens F, Aalten P, Lousberg R, Jaspers N, Verhey FR. A prospective GW, Unverzagt FW, Stoddard AM, Wright E. ACTIVE Study Group. Long-term effects study of the effects of behavioral symptoms on the institutionalization of patients of cognitive training on everyday functional outcomes in older adults. JAMA with dementia. Int Psychogeriatr 2005;17:577–89. 53 Saarela T, Huusko T, Kivelä S-L, Alhainen K, Koivisto K, Koponen H, Leppävuori A, 22 Pitkälä K, Routasalo P, Kautiainen H, Savikko N, Tilvis R. Ikääntyneiden yksinäisyys.
Sulkava R, Vataja R, Viramo P, Erkinjuntti T. Dementiapotilaiden käytösoireiden Psykososiaalisen ryhmäkuntoutuksen vaikuttavuus. Saarijärvi: Vanhustyön lääkkeetön hoito. Suom Lääkäril 2001;56:2777–83 .
54 Leinonen E, Santala M. Dementiapotilaan hankalien käytösoireiden 23 Pirttilä T, Aejmelaeus R, Alhainen K, Erkinjuntti T, Koponen H, Puurunen M, Raivio hoitomahdollisuudet. Suom Lääkäril 2002;57:3363–6.
M, Rosenvall A, Suhonen J, Vataja R. Käypä hoito -suositus. Alzheimerin taudin 55 Viramo P. Dementia – perusterveydenhuollon ja omaisten näkökulma. Thesis. Oulu, diagnostiikka ja lääkehoito. Duodecim 2006;122:1532–44.
56 Löppönen M, Räihä I, Isoaho R, Vahlberg T, Puolijoki H, Kivelä S-L. Dementia associates with undermedication of cardiovascular diseases in the elderly. Apopulation-based study. Dement Geriatr Cogn Disord 2006;22:132–41.
57 Löppönen MK, Isoaho RE, Räihä IJ, Vahlberg TJ, Loikas SM, Takala TI, Puolijoki H, Irjala KM, Kivelä S-L. Undiagnosed diseases in patients with dementia – A potentialtarget group for intervention. Dement Geriatr Cogn Disord 2004;18:321–9.
58 Bäckman L, Jones S, Small BJ, Aguero-Torres H, Fratiglioni L. Rate of cognitive decline in preclinical Alzheimer's disease: the role of comorbidity. J Gerontol BPsychol Sci Soc Sci 2003;58:228–36.
59 Boksay I Boksay E, Reisberg B, Torossian C, Krishnamurthy M. Alzheimer's disease and medical disease conditions: a prospective cohort study. J Am Geriatr Soc2005;53:2235–6.
60 Rahkonen T, Luukkainen-Markkula R, Paanila S, Sivenius J, Sulkava R. Delirium episode as a sign of undetected dementia among community dwelling elderlysubjects: a 2 year follow up study. J Neurol Neurosurg Psychiatry 2000;69:519–21.
61 Potter GG, Steffens DC. Contribution of depression to cognitive impairment and dementia in older adults. Neurologist 2007;13:105–17.
62 Appelros P, Nydevik I, Viitanen M. Poor outcome after first-ever stroke: predictors for death, dependency, and recurrent stroke within the first year. Stroke 63 Rockwood K, Ebly E, Hachinski V, Hogan D. Presence and treatment of vascular risk factors in patients with vascular cognitive impairment. Arch Neurol 1997;54:33–9. 64 Moroney JT, Tseng CL, Paik MC, Mohr JP, Desmond DW. Treatment for the secondary prevention of stroke in older patients: the influence of dementia status.
65 Landi F, Cesari M, Onder G, Zamboni V, Lattanzio F, Russo A, Barillaro C , Bernabei R. Antithrombotic drugs in secondary stroke prevention among a community dwelling older population J Neurol Neurosurg Psychiatry 2003;74:1100–4. 66 Buchner DM, Larson EB. Falls and fractures in patients with the Alzheimer´s type of 67 Huusko T. Hip fractures in central Finland and geriatric rehabilitation after hip fracture operation. Thesis. Kuopio, University of Kuopio 2001.
68 Mäntyselkä P, Hartikainen S, Louhivuori-Laako K, Sulkava R. Effect of dementia on perceived daily pain in home-dwelling elderly people: a population-based study. Age 69 Buffum MD, Hutt E, Chang VT, Craine MH, Snow AL. Cognitive impairment and pain management: Review of issues and challenge. J Rehabil Res Dev 2007;44:315–30.
70 Linjakumpu T, Hartikainen S, Klaukka T, Koponen H, Hakko H, Viilo K, Haape M, Kivelä SL, Isoaho R. Sedative drug use in the home-dwelling elderly. Ann 71 Hartikainen S, Rahkonen T, Kautiainen H, Sulkava R. Use of psychotropics among home-dwelling nondemented and demented elderly. Int J Geriatr Psychiatry 72 Pirttilä T, Juva K, Hietanen M, Erkinjuntti T, Mäki-Petäjä-Leinonen A, Koponen H.
Alzheimerin tauti ja oikeudellinen toimintakyky. Suom Lääkäril 2005;60:4517–21.
73 Juntunen J. Neurologiset häiriöt ja ajokyky. Duodecim 2005;121:2169–78.
74 Juva K, Erkinjuntti T, Hietanen M, Koponen H, Luoma S-L, Mäki-Petäjä-Leinonen A, Pirttilä T. Alzheimerin tauti ja edunvalvonta. Suom Lääkäril 2005;60:4645–9.
Vantaan sosiaali- ja terveysvirasto, vanhusten ja 75 Mäki-Petäjä-Leinonen A, Juva K, Pirttilä T. Dementoituvan ihmisen oikeudellinen toimintakyky ja sen lääketieteellinen arviointi. Lakimies 2006;6:942–70.
76 Isola A, Backman K. Vaiennettu ääni - vanhusten kaltoinkohtelun olemus. Kirjassa: Kankare H, Lintula H, toim. Vanhuksen äänen kuuleminen. Tampere: Tammi 2004.
77 Juva K. Työikäisen dementia. Duodecim 2004;120:171–6.
78 Laurila JV, Pitkälä KH, Strandberg TE, Tilvis RS. Detection and documentation of dementia and delirium in acute geriatric wards. Gen Hosp Psychiatry 2004;26:31–5.
79 Noro A, Finne-Soveri H, Björkgren M, Vähäkangas P, toim. Ikääntyneiden laitoshoidon laatu ja tuottavuus – RAI-järjestelmä vertailukehittämisessä. Helsinki:Stakes, M205. 2005.
80 Potter GG, Steffens DC. Contribution of depression to cognitive impairment and dementia in older adults. Neurologist 2007;13:105–17.
yleislääketieteen ja avoterveydenhuollon professori 81 Eloniemi U, Tervala J, Sulkava R. Special Care Units (SCUs) are efficient in respite Helsingin yliopisto, yleislääketieteen osasto care of demented patients. Res Pract Alzheimer Dis 1998;1:223–32.
82 Topo P, Sormunen S, Saarikalle K, Räikkönen O, Eloniemi-Sulkava U. Kohtaamisia dementiahoidon arjessa. Havainnointitutkimus hoidon laadusta asiakkaannäkökulmasta. Stakes, tutkimuksia 162 (painossa).
83 Miles SH, Irvine P. Deaths caused by physical restraints. Gerontologist 84 Hill JW, Futterman R, Duttagupta S, Mastey V, Lloyd JR, Fillit H. Alzheimer's disease and related dementias increase costs of comorbidities in managed Oulun yliopisto, neurologian poliklinikka Medicare. Neurology 2002;58:62–70.
Raimo Sulkavageriatrian professoriKuopion yliopisto Petteri Viramogeriatrian ylilääkäriOulun Diakonissalaitos Timo Erkinjunttiprofessori, ylilääkäri, neurologian ja yleislääketieteenerikoislääkäriHelsingin yliopisto, neurotieteiden osastoHYKS, neurologian klinikka JulkaisijaSuomen Lääkäriliitto –Finlands Läkarförbund ToimitusPL 49, 00501 HelsinkiMäkelänkatu 2, 00500 Helsinki Puh. (09) 393 091, fax (09) 393 0795etunimi.sukunimi@fimnet.fi Older people with dementia place a heavy economic burden on the social and health care system. There are approximately 85 000 patients with moderate or severe dementia in Finland. At the moment, 6% of all social and healthcare costs are attributable to patients with dementia and their care. The costs of dementia were over 3000 million euros in the year 2005, with estimated annual average costs of 24 000 € per patient. Most of the costs (85%) are related to long-term institutional care and only 1% involves expenditure related to the diagnosis of ToimitussihteeriHeli Mikkola, (09) 393 0754 dementia. In the coming decades, the number of patients withdementia and the costs associated with these disorders will ToimittajatMarianne Jansson, Ulla Järvi, Maira Palosuo, increase significantly. It is clear that comprehensive assessment and care planning are beneficial. Even a minor change in the efficacy of treatment or care can significantly decrease costs and improve the patient's quality of life.
It is cost-effective to centralize the diagnostics and care to memory clinics. A well-functioning, competent and effective memory clinic decreases the need for resources in other health care units. These memory clinics may also be located in primary Resepti-ilmoituksetIlmoitussihteeri Riitta Ripatti health care centres, but the staff of the units must be well- trained and the number of patients in the clinic must be Myyntipäällikkö Jarno Heikkilä(09) 393 0792, 040-770 1604 sufficient to provide adequate experience and expertise. It is also important to create a continuous chain of care for patients with memory problems. This chain of care guarantees personal careof patients and support for their caregivers at the appropriate ToimitusneuvostoOlli Meretoja (pj), Jaakko Halonen, time. These services for patients with dementia are arranged by Esko Hussi, Vesa Ilvesmäki, Ilkka Kantola,Auli Malinen, Päivi Metsäniemi, Kirsti Pakkala, This article presents practical recommendations for early Juha-Jaakko Sinikumpu, Päivi Hietanen, Heikki Pälve, Pentti Alhola, Esa Ilmolahti, siht.
diagnosis, treatment, and care management of dementia. The experts working on these recommendations were enlisted by the Pertti Aarnio, Marja Aira, Outi Elonheimo, Finnish Alzheimer’s Disease Research Society. The Johan Eriksson, Martti Färkkilä,Reidar Grenman, Juha Halavaara, recommendations describe best practices in the prevention, Pekka Hannonen, Liisa Hiltunen, Jukka Hintikka, diagnosis, treatment and care of patients with memory problems Ritva Hurskainen, Esa Hämäläinen, Päivi Härkki,Esa Jantunen, Leena Koulu, Markku Kupari, and dementia. The recommendations are based on statements Eila Laukkanen, Liisa Lehtonen, Jyri Lommi, of best practice in dementia, and they represent a continuous Mauri Marttunen, Merja Metsä-Heikkilä,Päivi Miettinen, Helena Pihko, chain of care starting with patients experiencing memory Juha Rinne, Risto Roine, Heikki Saha,Kaija Seppä, Timo Strandberg pj., problems and continuing to the treatment of severe dementia.
Markku Timonen, Minna Valkonen-Korhonen,Ville Valtonen, Jorma Viikari, Matti Välimäki Jaana SuhonenDocent, M.D., Ph.D., Neurologist, Head Physician Kari Alhainen, Ulla Eloniemi-Sulkava, Pirjo Juhela, Kati Juva, Minna Löppönen, Markku Makkonen, Matti Mäkelä, Tuula Pirttilä, Kaisu Pitkälä, Anne Remes, Raimo Sulkava, Petteri Viramo, Timo Erkinjuntti Lehden aineiston osittainenkin lainaaminenilman julkaisijan lupaa on kielletty.

Source: http://www.kotonaparas.fi/@Bin/141176/sll_muistisairaussuositus.pdf